Voicella oli kaksi esiintymistilaisuutta. Perjantaina iltapäivällä esiinnyimme Torshällan ikivanhalla torilla, joka on aivan vanhan kirkon vieressä. Sinne oli Voicelle järjestetty täysimittainen konsertti seuraavan päivän iltapäiväksi. Toritapahtuma oli tiivis tunnin mittainen kansanjuhla, joka rakentui lyhyistä puheosuuksista sekä oopperalaulaja Rickard Söderbergin ja Voicen esityksistä. Tori oli tulvillaan väkeä ja paikalla oli myös paikallinen äänentoistofirma. Hieman meitä jännitti, miten saadaan kuoron ja oman bändimme, Solitary Companyn, miksaukset ja sound checkit tehtyä tiiviissä aikataulussa. Onneksemme meillä oli mukana oma ääniteknikkomme, Leimun Mikko, joka hoiteli yhteistyön paikallisten ääniammattilaisten kanssa yhtä briljantisti kuin aina. Niinpä sovitulla kellonlyömällä raikui ”Happy Birthday Torshälla” niin, että kuoron jäsenet olivat jalkautuneet yleisön joukkoon, josta se laulaen käveli esiintymislavalle. Ruotsalaiset kumppanimme olivat järjestäneet langattomat mikit, joten yllätys onnistui mainiosti. Lavalla esitimme muun muassa Abban Waterloon.
Mainittakoon, että äänentoistoa testatessamme, ennen varsinaista tilaisuutta, lauloimme kyseistä kappaletta, torin halki kulki kaksi paikallista pappia virka-asuissaan. Kuullessaan Waterloon, pysähtyivät papit ja heidän kasvoilleen nousi mairea hymy, jonka jälkeen molemmat alkoivat tanssahtelemaan Waterloon tahdissa. Eikä ihmekään, sillä taitaahan Abban Fridalla olla hyvinkin läheiset suhteet Torshällaan.
Aikataulut ja laitteiston kasaaminen ja liikuttelu ahtaissa paikoissa aiheuttivat pientä päänvaivaa, mutta näissä helpotti huomattavasti ammattimainen linja-auton kuljettajamme Titta Heikkilä, joka peruutteli ison auton milloin mihinkin pienen polun varteen, mahdollisimman lähelle esiintymispaikkaa niin että kantomatkat säilyivät lyhyinä.
Paikalliset seurakunnan ja Suomi-seuran toimijat olivat tehneet hienoa työtä juhlan valmisteluissa ja mitään ei meiltä puuttunut. Erityisen mieleen painuvana mieleemme jäi vierailu Torshällan Suomi-seuran juhlassa, johon kuoro oli kutsuttu sekä vieraaksi että esiintyjäksi. Suomi-seura on perustettu v. 1958 ja toiminut siitä lähtien katkeamatta. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Aktiivijäsenten keski-ikä on varsin korkea, vaikka jäseniä edelleenkin oli lähes 300. Näyttää olevan niin, että Suomi-seuran toiminta on tärkeintä ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajille, mutta jälkipolvi, joka on jo syntynyt Ruotsissa, ei koe toimintaa niin omakseen. Hehän kuitenkin käytännössä ovat syntyperäisiä ruotsalaisia.
Suomi-seuran tilaisuuden ohjelma oli liikuttavan suomalaista ja ammensi selkeästi 1950-60 lukujen Suomi -traditioista. Oli perinteisiä sketsejä, kansantanhuja – näimmepä jopa filmin 1960-luvulta, jossa pääroolissa olivat Suomi-seuran silloiset aktiivit harrastuksineen. Erityisesti yleisurheilu näytti olevan tärkeässä roolissa Suomi-seuran toiminnassa. Samoin erilaiset kesäiset telttakokoontumiset, joiden väkimäärä oli parhaillaan jopa useita tuhansia. Olipa eräälle tällaisista ”festivaaleista” kutsuttu Suomesta Irwin Goodmankin esiintymään. Pienen virvoittelun jälkeen oli kuulemma artisti saatu kuin saatukin laulukuntoon.
Sirosen Timo piti sitten esityksen, joka käsitteli suomalaisten asumista ja vaikutusta Ruotsissa aina keskiajalta saakka. Timon esitys painotti muun muassa sitä faktaa, että suomalaiset eivät aikojen kuluessa todellakaan ole olleet ainoastaan hanttihommissa vaan vaikuttaneet monin tavoin myös ruotsalaisen tieteen, taiteen ja kulttuurin kehittymiseen. Tilaisuuden päätteeksi tarjolla oli perinteiset pullakahvit. Vierailu oli tavallaan hyvin koskettava, koska tietynlainen ajan pysähtymisen tunne oli selkeästi läsnä.
Sitten koitti lauantai ja Voicen pääkonsertti Torshällan kirkossa oli alkava klo 13. Se tarkoitti sitä, että herätys oli jo ennen aamuseitsemää ja äänentoistoa alettiin rakentaa jo aamukahdeksalta. Yhteistyössähän kaikki sujui nopeasti Mikon jämäkässä ohjauksessa ja niinpä kaikki oli valmista hyvissä ajoin. Torshällan kirkko ei ole suuren suuri, mutta sitäkin kauniimpi ja tunnelmallisempi. Onhan kirkolla sentään ikääkin, kuulemma lähes 1000 vuotta. Konserttia oli markkinoitu hyvin ja iloinen yllätys olikin, että kirkko oli täynnä yleisöä. Paikalla olivat myös maaherra Liselott Hagberg, piispa Johan Dalman sekä kaupungin johtoa. Ohjelmistomme koostui sekä uudelleen sovitetuista gospel-standardeista että populaarimusiikin helmistä vuosien varrelta. Toki olimme ajatelleet musiikin soveltumista arvokkaaseen kirkkomiljööseen niin, että Voicen rajuimmat rock-vedot jätettiin suosiolla pois ohjelmistosta. Tunnelma oli hyvä kuoron ja bändin osalta ja ymmärtääksemme myös yleisön – ainakin aplodeista ja muista reaktioista päätellen. Myös kuoronjohtajamme, Erkkilän Tarja, myhäili tyytyväisenä porukkansa suoritukselle.
Reissu oli aikataulultaan varsin tiivis ja herätykset aikaisia. Niinpä illat eivät venyneet erityisen pitkiksi, koska untakin tarvittiin. Mutta kun työt oli tehty ja paluumatka laivalla koitti, oli aika myös illanvieton. Voice ”valloitti” laivan Karaoke-baarin ja jokainen tietysti laittoi parastaan peliin. Tunnelma oli katossa ja yhteisyyden tunne korkealla.
Vaikka tällaiset reissut ovat melkoisia voimanponnistuksia, jäi mielemme hyväksi. Ohjelmatoimiston ihmiset sekä ruotsalaiset isäntämme olivat tehneet mahtavaa etukäteistyötä niin, että oikeastaan minkäänlaisia käytännön ongelmia ei ollut. Asiat etenivät suunnitelmien mukaan ja erityisesti kaikkinainen ystävällisyys ja vastaanottavuus tekivät vaikutuksen. Jos suomalaisten ja ruotsalaisten välillä jotain veljellistä kisailua onkin, ei se kyllä tällä matkalla näkynyt. Eräs paikallinen, aikoinaan Suomesta Torshällaan muuttanut ystävämme totesikin, että 1960-luvulla suomalaisiin kyllä suhtauduttiin toisinaan kaltoinkin. Enää sellaisesta ei kuulemma tapahdu.
Teksti: Jaakko Erkkilä, Voice
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti